tiistai 12. heinäkuuta 2016

Ria-vakooja vierailulla




Viime viikolla sain tämän ihanan Rian kyläilemään luokseni muutaman päivän ajaksi. Odotin innolla sitä että pääsemme tutustumaan paremmin toisiimme!

Rian tullessa olin muutaman tunnin sen kanssa kotona, leikittiin ja tutustuttiin sekä vähän rauhoituttiin, minkä jälkeen lähdin vielä hetkeksi töihin. Neiti taisi vetää tyytyväisenä kauneusunia kun palasin kotiin, vaikka jouduinkin jättämään sen melkein heti yksin outoon paikkaan. Kotona tervehdys oli kelpiemäisen iloinen ja innokas, mutta omien koirien raivokkaan pussausrituaalin sijasta Ria keskitti innostuksensa kaikkiin seitsemään erilaiseen palloon, jotka se oli löytänyt Hulan lelukopasta. Tilanteen rauhoituttua pallot kuitenkin jäivät lattialle ja saattoi niitä pusujakin muutama tulla.

Ensimmäisenä iltana Ria oli hieman levottoman oloinen, turvautui palloihin eikä oikein malttanut rauhottua. Tilanne muuttui kuitenkin heti kun kävimme pitkällä kävelyllä, Ria sai ruokaa ja rauhoituin itse omiin iltapuuhiini. Ria kävi makoilemaan selkä olohuoneen kaappia vasten tai puoliksi sohvan alle ja tarkkaili mitä minä puuhailen. Kovin pitkään uusi paikka ei siis stressannut, vaan Ria sopeutui heti minun rutiineihin ja arkeen.


Joko pitää nousta?

Ria on luonteeltaan juurikin sitä, mitä olin etukäteen ajatellut: rohkea, itsenäinen, tasapainoinen, rakastava ja innokas. Kävelyllä tai kotona Ria ei hätkähtänyt kertaakaan outoja ääniä tai yllättäviä tilanteita: huomioi ne, mutta ei tehnyt niistä mitään isoa (eikä pientä) numeroa. Vieraalle ihmiselle piti aluksi kokeilla vähän rajoja, mutta ensimmäisen päivän jälkeen kun Ria huomasi, että ovesta ei pääsekään ensimmäisenä ulos tai sisään, kävelyllä ei saa vetää, eikä kaikkia kasseja ja kaappeja saa tutkia omin luvin, ei meillä ollut mitään ongelmia yhteistyössä.


Yksi ilta päätin kokeilla, saanko Rian luopumaan millään kesken leikin niistä maailman ihanimmista palloista. Pistin kaikki tennispallot lattialle ja sanoin kahdesti, että nyt riittää häseltäminen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten Ria tämän jälkeen malttoi tulla sohvalle rapsuteltavaksi, rauhoittui ja kävi nukkumaan siksi aikaa kun tein illallista. Pallot saivat jäädä lattialle, eivätkä ne pörränneet koko iltaa pienen kelpien päässä.

Yhteisten päivien jälkeen voinkin vain todeta, että Ria on kelpiemäinen, tasapainoinen ja iloinen koira. Into kasvaa nollasta sataan heti kun jotain yhteistä tekemistä on luvassa, mutta myös rauhoittuminen toiminnan jälkeen onnistuu nopeasti. Iltaisin sain Riasta myös sohvalle kaverin, jota rapsutella sekä halia ja aamuisin heräsin ihanan kuolaisiin kelpiepusuihin <3


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Ria & Valo

Viime talvena tapasin Rian (Midnight Spy Parramatta), joka oli tullut agilitykisoihin Tampereelle. Ria oli mahtavan oloinen kelpie, jolla on sopivasti luonnetta ja rohkeutta. Harmittelinkin sitä, että Rialle ei koskaan oltu suunniteltu pentuetta, itse olin ajatellut hankkia seuraavan kelpieni joltain kasvattajalta vuoden tai parin sisään.


Rian 5v syntymäpäiväkuva

Myöhemmin viestittelin Rian omistajan kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei Rian astuttaminen olisi mitenkään mahdoton ajatus. Siitä alkoi nopealla tahdilla suunnitelmien tekeminen, uroksen etsiminen, haaveilu ja realiteettien punnitseminen, jos Midnight Spy -pentue meidän Yandan jälkeläisestä voisikin vielä olla mahdollista. 

Melko pian löysinkin uroksen, joka vaikutti paperilla oikein sopivalta sulhaselta Rialle. Otin yhteyttä Valon (Mimosan Villi Vaeltaja) omistajaan  ja pitkien viestittelyjen jälkeen kävin tapaamassa heitä pikaisesti agilitykisojen yhteydessä. Valo sulatti sydämeni heti, ja olisin ollut valmis nappaamaan sen autoon ja mukaan Tampereelle. 


Toimistokoira Valo
Kun Rian terveystulokset (selkä ja silmät) varmistuivat puhtaiksi, kävin vielä tutustumassa Valoon paremmalla ajalla. Valo vaikuttaa varsinaiselta herrasmieheltä, joka ei turhaan hötkyile tai hönkyä, innostuu yhdessä tekemisestä, mutta osaa myös nopeasti rauhoittua. Valo on myös kelpiemäisen innokas ja ihmisrakas. Päällimmäisenä ja tärkeimpänä asiana minulle jäi kuitenkin tunne siitä, että Valo ei ole luonteeltaan liian pehmeä, mutta ei myöskään turhan kova - jotain sopivasti siltä väliltä, eli varsin tasapainoinen kelpie.

Rian luonteesta osasin arvella jo jotain sen perusteella, mitä olen sitä nähnyt ja puhunut Rian omistajan kanssa. Rian emän Yandan omistajana en yllättynyt siitä, että Rialla on luonnetta ja intoa koko koiran täydeltä. Ria on tämän viikon luonani hoidossa, joten loppuviikosta osaan varmasti kertoa paljon paremmin luonteesta. Ensimmäisen yhteisen vuorokauden aikana olemme löytäneet yhteisen sävelen ja on ollut mahtava nähdä, miten hieno, rohkea ja tasapainoinen koira Riasta on tullut! Ria ei stressaa turhasta, vaan on sopeutunut uuteen asuntoon, aikatauluihin, tapoihin ja ulkoilureitteihin todella nopeasti.

Kirjoitan myöhemmin vielä Valosta ja Riasta erikseen pidemmät pätkät ja varmasti myös tätä yhdistelmää tulee pohdittua enemmän  suunnitelmien edetessä :) 



Ria KoiraNetissä 

Valo KoiraNetissä 

Yhdistelmä KoiraNetissä