Viime viikolla sain tämän ihanan Rian kyläilemään luokseni muutaman päivän ajaksi. Odotin innolla sitä että pääsemme tutustumaan paremmin toisiimme!
Rian tullessa olin muutaman tunnin sen kanssa kotona, leikittiin ja tutustuttiin sekä vähän rauhoituttiin, minkä jälkeen lähdin vielä hetkeksi töihin. Neiti taisi vetää tyytyväisenä kauneusunia kun palasin kotiin, vaikka jouduinkin jättämään sen melkein heti yksin outoon paikkaan. Kotona tervehdys oli kelpiemäisen iloinen ja innokas, mutta omien koirien raivokkaan pussausrituaalin sijasta Ria keskitti innostuksensa kaikkiin seitsemään erilaiseen palloon, jotka se oli löytänyt Hulan lelukopasta. Tilanteen rauhoituttua pallot kuitenkin jäivät lattialle ja saattoi niitä pusujakin muutama tulla.
Ensimmäisenä iltana Ria oli hieman levottoman oloinen, turvautui palloihin eikä oikein malttanut rauhottua. Tilanne muuttui kuitenkin heti kun kävimme pitkällä kävelyllä, Ria sai ruokaa ja rauhoituin itse omiin iltapuuhiini. Ria kävi makoilemaan selkä olohuoneen kaappia vasten tai puoliksi sohvan alle ja tarkkaili mitä minä puuhailen. Kovin pitkään uusi paikka ei siis stressannut, vaan Ria sopeutui heti minun rutiineihin ja arkeen.
 |
| Joko pitää nousta? |
Ria on luonteeltaan juurikin sitä, mitä olin etukäteen ajatellut: rohkea, itsenäinen, tasapainoinen, rakastava ja innokas. Kävelyllä tai kotona Ria ei hätkähtänyt kertaakaan outoja ääniä tai yllättäviä tilanteita: huomioi ne, mutta ei tehnyt niistä mitään isoa (eikä pientä) numeroa. Vieraalle ihmiselle piti aluksi kokeilla vähän rajoja, mutta ensimmäisen päivän jälkeen kun Ria huomasi, että ovesta ei pääsekään ensimmäisenä ulos tai sisään, kävelyllä ei saa vetää, eikä kaikkia kasseja ja kaappeja saa tutkia omin luvin, ei meillä ollut mitään ongelmia yhteistyössä.
Yksi ilta päätin kokeilla, saanko Rian luopumaan millään kesken leikin niistä maailman ihanimmista palloista. Pistin kaikki tennispallot lattialle ja sanoin kahdesti, että nyt riittää häseltäminen. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten Ria tämän jälkeen malttoi tulla sohvalle rapsuteltavaksi, rauhoittui ja kävi nukkumaan siksi aikaa kun tein illallista. Pallot saivat jäädä lattialle, eivätkä ne pörränneet koko iltaa pienen kelpien päässä.
Yhteisten päivien jälkeen voinkin vain todeta, että Ria on kelpiemäinen, tasapainoinen ja iloinen koira. Into kasvaa nollasta sataan heti kun jotain yhteistä tekemistä on luvassa, mutta myös rauhoittuminen toiminnan jälkeen onnistuu nopeasti. Iltaisin sain Riasta myös sohvalle kaverin, jota rapsutella sekä halia ja aamuisin heräsin ihanan kuolaisiin kelpiepusuihin <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti